1980-luvulla rockmusiikissa suosituksi tuli metallimusiikki, jota edustivat muun muassa hard rock/heavy metal ja glam metal -aktit. Eräs 1980-luvulla alkunsa saanut tyylilaji oli thrash metal, jota Metallica soitti. Muita kärkipaikan pitäjiä olivat Anthrax, Exodus, Kreator, Megadeth, Sepultura, Slayer ja Testament.
Master of puppets (1986) oli Metallican kolmas studioalbumi. Metallica löi viimeistään tällä albumilla itsensä läpi maailman metallimusiikkia seuraavien keskuudessa. Albumia pidetään yleisesti thrash metal/heavy metal -klassikkona.
Tyyliltään 1980-luku oli useiden tyylien ja niiden sekoitusten aikakautta. Pukeutuminen ja tyyli määräytyi täysin sen mukaan, mihin ryhmään halusi kuulua. Metallican ja monien muiden trashia soittavien bändien pukeutuminen oli ``äijämäistä´´ mikä tarkoitti paljon farkkuja & t-paitoja eikä niin huoliteltua ulkonäköä, tyyliä kutsuttiin myös nimellä grunge ja osittain siinä oli lainauksia punkista kuten esim. nahkatakit joissa oli koristeina niittejä.
Jotkut hard rockin miesesiintyjät tavoittelivat naisellista ulkonäköä meikkaamalla, tupeeraamalla hiuksiaan ja käyttämällä vartalonmyötäisiä, usein mustaa ja pastellisävyjä yhdisteleviä asuja. Hard rockista muodostunut glam metal -liike, jota kutsuttiin ajoittain alentavasti tukkaheviksi, tuotti useita platinalevymyynnin ylittäneitä yhtyeitä, kuten kuvassa näkyvä Mötley Crüe ja esim. Skid Row & Guns N’ Roses
Suomalaisita rockyhtyeistä pinnalla olivat esimerkiksi kuvassa näkyvä Dingo, Eppu Normaali ja Popeda.
Grungemuoti, joka sai alkunsa Seattlesta USA:sta 1985. Tyyli oli köyhän
ja kulutetun näköinen risaisine farkkuineen ja venyneine flanelli ja
villapaitoineen. Lävistykset ja tatuoinnit kuuluivat grungemuotiin
yhdessä vaaleiden sotkuisten hiusten kanssa.
Nirvana oli vuonna 1987 perustettu yhdysvaltalainen rock-yhtye joka suorastaan oli grungetyylin ruumiillistuma.
Punkkarit olivat vielä voimissaan, mutta pukeutuminen muuttui pikkuhiljaa pehmeämpään
suuntaan. Punkmuotia olivat lyhyet, värikkäät osittain kaljuksi ajellut
hiukset, lävistykset, nahkavaatteet, jotka oli koristeltu
hakaneuloilla, niiteillä, erilaisilla ketjuilla ja rintamerkeillä.
Metalli konsertit keräsivät paljon yleisöä eikä keikoilla ollut tapana tanssia. Konsertit eivät kuitenkaan olleet niin rajuja kuin esim. punk konsertit vaan liikehdintää oli rajoittunut enimmäkseen käsien ja päiden heilutukseen.
Sounds oli brittiläinen musiikki lehti joka ilmestyi viikottain vuosina 1970-1991. Lehden sanotaan edistäneen metallimusiikin nousua ja läpimurtoa.
C-kasettia oli alun perin
tarkoitus käyttää puheen ja muun ei-musiikillisen äänen tallentamiseen,
mutta siitä muodostui merkittävä musiikin tallennusmedia. C-kasettien myynti oli huipussaan 80-luvulla. C-kasetti mahdollisti
tapetraidingin eli musiikin vaihtamisen kasettien avulla ja tätä kautta myös musiikin leviämisen sekä uusien bändien pinnalle tulon. Monet bändit
nauhoittivat myös demonsa c-kasetille.
Vuonna 1981 Brian Slagel, Metal Blade Recordsin perustaja päätti tehdä kokoelman vähemmän tunnetuista underground bändeistä. Metallica pääsi mukaan kappaleella Hit the Lights. Metal Massacre-kokoelmia on useampia julkaisuja, joista viimeisin on julkaistu vuonna 2006.
Metallimusiikki on ottanut taidemusiikista merkittävästi aineksia. Ne ovat tyypillisesti peräisin barokin, romantiikan ja nykymusiikin säveltäjiltä.Metallimusiikkia ei kuitenkaan voi juuri sanoa taidemusiikin jälkeläiseksi, vaikka monet metallimuusikot ovat maininneet taidemusiikin säveltäjät innoittajikseen. Kuten monet kriitikot ja analyytikot ovat huomanneet, metallimusiikin muusikot keskittyvät lainaamaan taidemusiikin pinnallisia piirteitä kuten motiiveja, melodioita ja skaaloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti